Kuva seurakunnan perustamistilaisuudesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seurakunnan perustamistilaisuus, vastuunkantajien siunaaminen vuonna 1966 

Tuskinpa Ville ja Aini Ronkainen aavistivat Oulusta Taivalkosken Inkeelle matkatessaan, mitä seurauksia heidän muutollaan tulisi olemaan. Ville teki metsä- ja maataloustöitä, sekä kiersi taloissa myymässä hengellisiä kirjoja ja lehtiä. Ronkaisen pariskunta alkoi kutsua paikkakunnalle kiertäviä helluntailiikkeen sananjulistajia, jotka pitivät kokouksia kesäisin teltoissa ja talvisin kodeissa. 50-luvun alun pioneereista on mainittava nimet Lyyli Siermala, Aino Linnanen ja myöhemmin lähetystyöntekijänä tunnettu Annikki Raatikainen. Heistä ainakin Lyylin tiedetään ommelleen ja kutoneen ihmisille julistus-työnsä lomassa.

Eino Itkosen kuorma-auto kuljetti sekä kokousteltan että apujoukkoja ympäri Taivalkoskea ja myös Kuusamoa. Evankeliumin työläiset auttelivat maalaisväkeä mm. heinätöissä joten suhteet paikkakuntalaisiin muodostuivat luonteviksi. Yöpaikkana oli usein teltta tai auto.

Eräveikkojen johtohahmon Mauno Määtän ja Taisto Turusen siirryttyä taivaalliselle kilpaladulle 60-luvun alussa vapaan kristillisyyden työ sai uutta vauhtia.

Paikkakunnalla työskenteli myös evankelista Aulis Lappalainen. Rahallinen kannatus oli vähäistä, niinpä evankelista ansaitsi elantoaan mm. ’parkkaamalla’ pylväitä.

Kokousmatkalle lähdössä 1960-luvulla.

Uskovaisten joukko lisääntyi mm. Posion Anet-järveltä Taivalkoskelle ja Kuusamoon saakka vaikuttaneen opettajapariskunnan, Raili ja Aarno Salmenkiven, sekä Kuusamossa työskennelleen saarnaaja Heimo Aallon työn tuloksena. Kuusamon vanha Tetra vuokrattiin kokoontumistilaksi. Kuusamossa vaikuttivat myös saarnaaja Vilho Mäkelä sekä opettaja Oiva Pellinen.

Uuden seurakunnan kokoustoiminta oli vilkasta ja monet myöhemmin herätysliikkeessä tunnetut työntekijät, edellä mainittujen lisäksi, toimivat Kuusamossa helluntaiseurakunnan perustamisvuonna. Heitä olivat Eino Korpua, Martta Rajala, Raija Jumisko ja Heikki Kumpulainen. Vuonna 1968 juhlittiin Häyhän perheen tuloa Kuusamoon. Kaarlo Häyhä työskenteli paikkakunnalla Ainonsa kanssa vuoteen 1975. Tuona aikana alkoi nykyisinkin jatkuva lasten- ja nuortenleirien pito. Rönnynniemen Rauhala muistetaan noilta ajoilta monen ikimuistoisen ja luonnonläheisen leirin pitopaikkana.


Vuonna 1976 Posio järjestäytyi omaksi seurakunnakseen. Toiminta Kuusamossa jatkui etupäässä Kuusamon kansanopistolla. Tilaisuuksista vastasivat mm. Kalle Lämsä sekä Eino ja Tyyne Korpua Taivalkoskelta. Näihin aikoihin Kuusamon helluntaiseurakunnan jäsenluku koki jyrkän laskun, mutta seurakunnan lakkauttamisesta eivät sen aikaiset seurakunnan jäsenet muista olleen puhetta. Sitkeästi jatkettiin eteenpäin.

Uutta verta saatiin joukkoihin Oulusta. Opettaja Mauno Hyytinen perheineen muutti Kuusamoon, vaikka Kajaanissa olisi ollut valmis virkapaikka.


Vuonna 1977 Kuusamon helluntaiseurakunnassa alkoi aivan uusi vaihe. Nuoret työntekijät, Närhin veljekset Niilo ja Timo, Timon vaimo Rosa sekä Vesa Jääskeläinen, saapuivat teetupabussilla. Syntyi hengellinen herätys, joka veti piiriinsä myös useita nuoria ihmisiä ja hengellistä musiikkia kuultiin ravintoloissakin. Maaseläntielle saneerattiin teetuparakennus. Tämä kausi kesti vain muutaman vuoden.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kastetilaisuus Anetjärvellä 7.7.1964

Vuonna 1982 Sampsa ja Tellervo Alholm ottivat työvastuun. Monitoimimiehenä Sampsa Alholm työskenteli sananjulistustehtävän lisäksi oman rukoushuoneen saamiseksi seurakunnalle. Kunta antoi jopa tontin, jossa on nykyisin Petäjäkankaan päiväkoti. Työ jäi kesken Alholmien muutettua pois keväällä -85.

Seuraava työpari olivat Kai ja Pirkko Karjalainen, mutta heidän työkautensa jäi vain noin vuoden mittaiseksi. Sen sijaan kuusamolaissyntyinen Simo Pesonen viipyi hieman kauemmin syksystä 1989 vuoden 1993 kesään saakka, jolloin Pesoset lähtivät Itävaltaan lähetystyöhön. Heidän työaikaansa sisältyi lähetyskurssi talvella -93. Noina vuosina toimi Kitkantiellä seurakunnan kirpputori, josta se siirtyi Kaiterantielle toimien useita vuosia tärkeänä tulonlähteenä lähetysvastuiden kattamiseksi.
Seurakunta kokoontui vuosia Nuorisotalolla, sitten vuokratiloissa Kitkantiellä ja viimeksi vuokrahuoneistossa Kaiterantie kuudessatoista. Seurakunta alkoi kaivata omaa toimitilaa. Sitä varten oli aikaisemmin ostettu jo tontti, mutta rakennushanke katsottiin seurakunnalle liian raskaaksi ja lopulta päädyttiin asuntovaunujen myyntihallin ostamiseen ja sen saneeraukseen Kitkantie 141:ssä. Reijo Pesonen toimi hankkeen puuhamiehenä ja Kalle Lämsä sekä Veijo Kurvinen voidaan mainita talkooväestä suurimman urakan tehneinä.
6.5.2000 juhlittiin Kainuun ja Koillismaan helluntaiseurakuntien maakuntajuhlia ja samalla uuden rukoushuoneen vihkiäisiä Kuusamossa. Urakan valmistumiseen vaikutti ratkaisevasti ennätysmäinen koko maan helluntai-seurakuntien keskuudessa suoritettu keräys. Pitkä vaellus päättyi vihdoin.
Helsingistä Kuusamoon 90-luvulla muuttanut musiikinopettaja Jaakko Sopanen osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan, toimien jonkin aikaa myös osa-aikapalkkaisena työntekijänä. Sopasten tie johti lähetystyöhön Espanjaan vuonna 2007.
Lähetystyöllä on ollut seurakunnassamme aina merkittävä osa. Kuusamo on palvellut monen lähetin harjoituskenttänä. Annikki Raatikainen, Bangladesh, Raili ja Aarno Salmenkivi, Thaimaa, Aulis Lappalainen, Etiopia, Anneli ja Heikki Kumpulainen, Etiopia (kehitysaputyö), Marja-Liisa ja Heikki Penttinen, Etiopia-Kenia-Etiopia, Susan ja Simo Pesonen, Itävalta sekä viimeksi Kirsi-Marja ja Jaakko Sopanen, Espanja. Siinä lista päätoimisista läheteistä, joista monia seurakuntamme on ollut tukemassa myös taloudellisesti. Veijo ja Ritva Kurvinen tekivät sekä julistus- että avustustyötä Venäjän Karjalassa ja Niilo Närhi toimii tällä hetkellä media-lähetysjärjestö Avainmedian toiminnanjohtajana.

Lastenleiri Rönnynrannan Rauhalassa 1980

60-luvulla alkanut leirityö on myös jatkunut näihin päiviin saakka. Leiripaikat ovat vaihdelleet Rönnynrannasta Posion vanhainkodille, sieltä Törmäsen koululle ja Posion Niemituville. Viime vuosina leiripaikkoina ovat palvelleet lakkautetut ja yksityisomistukseen siirtyneet Kurkijärven ja Poussun koulut. Useat helluntaiseurakuntaan kuuluneet opettajat ja muut nuorisotyön omakseen kokeneet henkilöt ovat vuosittain uhranneet vapaa-aikaansa lasten parissa. Joinakin vuosina on ollut myös vierailevia leiriopettajia.